Tassikaffeet

Forssan Vanhan Kutomon punatiilisten rakennusten kätköistä löytyy paljon piilossa olevia helmiä yksityiskohtia. Yksi niistä on salainen sisäpihamme, jolla pääset tilauksesta nauttimaan kesän tunnelmallisimmat kaffeet maistuvien kastettavien kera.

Perinteisesti kahvi kuuluu ryystää lautaselta eli tassilta sokeripalan läpi. Oletko koskaan kokeillut? Nyt siihen on ainutkertainen mahdollisuus. Katamme upean kahvipöytämme posliinisin kahvikupein, kannuin ja tarjoilukulhoin. Loihdimme suolaiset ja makeat herkut oman keittiömme perinteisillä ja tarkoin varjelluilla resepteillä makunystyröittesi iloksi. Hyödynnämme kotimaista järvikalaa ja villiyrttejä sesongin mukaan. Teemme kaiken tietenkin laktoosittomana, ja toiveitten mukaan myös gluteenittomana ja vegaanisena.

Tarjoilemme kastettavat ja kaadamme kahvin Wahreenin ajan mukaisesti. Herrat ja rouvat ovat hyvät ja liittyvät seuraamme nauttimaan pöydän antimista yhdessä! (niiaus)

Sen seitsemän sortin kahvipöytä on tilauksesta katettu juuri sinulle ja tärkeille ystävillesi!

”Pajunoksien välistä vilahtaa vihreä paita. Kuuluu hiljaista loisketta ja kahinaa. Painaudun matalammaksi rantasaraikkoon pajun takana. Liikautan jalkaa. Se valahtaa polvea myöten veden alle johtavaan painaumaan. Piisaminkolo. Hameenhelma kastuu. Mummon mielestä tytöillä pitää olla hame. Mutta tämän takia ei kannata pitää kenkiä. Yhdet saappaat on jo menetetty piisameille. Paljaiden varpaiden alla rannan sarat ja muta tuntuvat kylmiltä. Äkkiä joku törmää minuun takaapäin. Lätsähdän naamalleni veteen. Kuulen vahingoniloista lällätystä selkäni takaa kun syljen turvetta suustani. Hitto. Ensi kerralla pitää olla varovaisempi ja liikkua hiljempaa. Vaatteet ovat märät, mutta ei se haittaa. Kiipeämme lokinkakan täplittämälle rantakivelle istumaan ja kuivattelemaan. Juttelemme ja mietimme seuraavia leikkejä. Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä järviveden jälkeen. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. Tavoite. Unelma.”

Tästä se ehkä kaikki alkoi, mummolan kesistä, mene ja tiedä. Ainakin lapsuudella on merkitystä aikuisiän luontosuhteelle, sen kertovat tutkimukset maalaisjärjen lisäksi. Luonto voimauttaa, antaa hyvänolon ja tarpeellisuuden tunnetta. Luonto jaksaa hämmästyttää, aina uudelleen ja uudelleen, monipuolisuudellaan ja uskomattomuudellaan. Minusta tuli luontoalan osaaja; erä- ja luonto-opas, kauppayrttineuvoja, green care -kouluttaja ja luontoalan opettaja. Rakastan tekemääni elämysoppaan työtä. Rakastan näyttää mitä luonto voi olla ja mitä se merkitsee juuri minulle ja kaikille meille.

Sisäpiha on ulkotila, joten varaudu säänmukaisella vaatetuksella. Ilmoitathan erityisruokavaliot etukäteen soittamalla tai sähköpostitse.