Elämyksellinen Torronsuo 10 km

Elämyksellinen Torronsuon kansallispuiston kävely toteutetaan verkkaisella vauhdilla oppaan kertomusten saattelemana upeissa suomaisemissa. Tarinoita suosta, sen synnystä ja muodostumisesta sekä historiasta. Suon asukkaista ja asukeista, käytöstä ja siihen liittyvistä uskomuksista ja perinteistä. Suon ainutlaatuisesta kasvillisuudesta ja tyypillisten kasvien, kuten rahkasammalen tai lakan erityisyydestä. Tarinoidessa aika kuluu ja kävelyyn voi mennä kolmen ja puolen tunnin sijaan myös neljäkin tuntia, joten varaudu rautakautiseen aikakäsitykseen ja ajan kulun seuraamiseen ennemmin auringosta kuin kellosta. Varustaudu kiireettömyyden lisäksi ja avaralla mielellä ja tarkoilla aisteilla kuuntelemaan, katselemaan ja tuntemaan omaa historiaasi.

”Pajunoksien välistä vilahtaa vihreä paita. Kuuluu hiljaista loisketta ja kahinaa. Painaudun matalammaksi rantasaraikkoon pajun takana. Liikautan jalkaa. Se valahtaa polvea myöten veden alle johtavaan painaumaan. Piisaminkolo. Hameenhelma kastuu. Mummon mielestä tytöillä pitää olla hame. Mutta tämän takia ei kannata pitää kenkiä. Yhdet saappaat on jo menetetty piisameille. Paljaiden varpaiden alla rannan sarat ja muta tuntuvat kylmiltä. Äkkiä joku törmää minuun takaapäin. Lätsähdän naamalleni veteen. Kuulen vahingoniloista lällätystä selkäni takaa kun syljen turvetta suustani. Hitto. Ensi kerralla pitää olla varovaisempi ja liikkua hiljempaa. Vaatteet ovat märät, mutta ei se haittaa. Kiipeämme lokinkakan täplittämälle rantakivelle istumaan ja kuivattelemaan. Juttelemme ja mietimme seuraavia leikkejä. Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä järviveden jälkeen. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. Tavoite. Unelma.”

Tästä se ehkä kaikki alkoi, mummolan kesistä, mene ja tiedä. Ainakin lapsuudella on merkitystä aikuisiän luontosuhteelle, sen kertovat tutkimukset maalaisjärjen lisäksi. Luonto voimauttaa, antaa hyvänolon ja tarpeellisuuden tunnetta. Luonto jaksaa hämmästyttää, aina uudelleen ja uudelleen, monipuolisuudellaan ja uskomattomuudellaan. Minusta tuli luontoalan osaaja; erä- ja luonto-opas, kauppayrttineuvoja, green care -kouluttaja ja luontoalan opettaja. Rakastan tällä hetkellä kahdeksan vuotta tekemääni elämysoppaan työtä. Rakastan näyttää mitä luonto voi olla ja mitä se merkitsee juuri minulle ja kaikille meille.

Vaatimuksena ulkoiluun sopiva varustus ja kengät. Ei erityisvaatimuksia. Maasto on pääosin helppokulkuista pitkospuureittiä ja polkureittiä. Mukaan suositellaan ottamaan juomapullo ja pientä evästä, koska aikaa kannattaa jäädä viettämään vielä opastuksen jälkeenkin alueelle.