Tarinallinen puistokävely

Kaupungistakin löytyy kaunista luontoa ja hurjasti tarinoita menneiltä ajoilta. Kaupunkipuistokävelyllä tutustutaan urbaanin luonnon kauneuteen ja löydetään rentouttavat sopukat niin sanotusti omalta takapihalta. Forssan kansallinen kaupunkipuisto on yksi Suomen 11 upeasta kaupunkipuistosta. Forssassa kaupunkipuistomiljöölle on tyypillistä punatiiliset 1800- ja 1900 -luvuilta peräisin olevat tehdasrakennukset kauniin ja vehreän Loimijoen varrelle sijoittuneena. Monet kauniit ja hyvin hoidetut puistot yksityiskohtineen sekä kunnostetut tehdaselämän aikaiset puutalot menneiltä vuosisadoilta. Ihmiset ovat rentoja ja leppoisia ja sen vuoksi kaupunkikävelymme saattaa viedä meidät toriaikoina myös torikahveille paikallisessa seurassa.

Lähde kokemaan kulttuurihistoriallisesti monipuolinen ja arvokas Forssan kansallinen kaupunkipuisto siitä näkökulmasta kuin sinulle on mielekästä. Opastukset voidaan tehdä puutarha- ja puistoteemalla, kangas- ja tehdasteemalla, henkilöhistoriateemalla tai vaikkapa keskittymällä nauttimaan luonnosta ja maisemista.

”Pajunoksien välistä vilahtaa vihreä paita. Kuuluu hiljaista loisketta ja kahinaa. Painaudun matalammaksi rantasaraikkoon pajun takana. Liikautan jalkaa. Se valahtaa polvea myöten veden alle johtavaan painaumaan. Piisaminkolo. Hameenhelma kastuu. Mummon mielestä tytöillä pitää olla hame. Mutta tämän takia ei kannata pitää kenkiä. Yhdet saappaat on jo menetetty piisameille. Paljaiden varpaiden alla rannan sarat ja muta tuntuvat kylmiltä. Äkkiä joku törmää minuun takaapäin. Lätsähdän naamalleni veteen. Kuulen vahingoniloista lällätystä selkäni takaa kun syljen turvetta suustani. Hitto. Ensi kerralla pitää olla varovaisempi ja liikkua hiljempaa. Vaatteet ovat märät, mutta ei se haittaa. Kiipeämme lokinkakan täplittämälle rantakivelle istumaan ja kuivattelemaan. Juttelemme ja mietimme seuraavia leikkejä. Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä järviveden jälkeen. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. Tavoite. Unelma.”

Tästä se ehkä kaikki alkoi, mummolan kesistä, mene ja tiedä. Ainakin lapsuudella on merkitystä aikuisiän luontosuhteelle, sen kertovat tutkimukset maalaisjärjen lisäksi. Luonto voimauttaa, antaa hyvänolon ja tarpeellisuuden tunnetta. Luonto jaksaa hämmästyttää, aina uudelleen ja uudelleen, monipuolisuudellaan ja uskomattomuudellaan. Minusta tuli luontoalan osaaja; erä- ja luonto-opas, kauppayrttineuvoja, green care -kouluttaja ja luontoalan opettaja. Rakastan tällä hetkellä kahdeksan vuotta tekemääni elämysoppaan työtä. Rakastan näyttää mitä luonto voi olla ja mitä se merkitsee juuri minulle ja kaikille meille.

Lähes kaikki pystyvät osallistumaan tähän elämykseen, koska kävelemme pääsääntöisesti keskustan puistokäytäviä pitkin. Muista vain olla varautunut suomalaiseen säähän, joka voi olla arvaamaton.