Villiyrttikävely & ruokailu

Olet kiinnostunut syötävien luonnonkasvien, eli villiyrttien, opettelemisesta ja mahdollisesti käytöstä oman arkiruoan monipuolistajana ja maustajana. Haluat päästä maistelemaan villiyrteillä tuunattuja ruokia valmiiseen pöytään.

Tämä villiyrttikävely on sinulle oikea hetki ja retki saada apua starttiisi kotikeittiön villiyrttikokkina. Kävelemme leppoisasti yrttineuvojan opastuksella suomalaisen luonnon villiyrteistä jutellen ja niitä matkalla etsien Saaren kansanpuiston polun reunoja ja metsiä ihan lähituntumassa.

Opettelemme tunnistamaan löytämiämme kasveja, niiden käyttömuotoja ja mahdollisuuksia. Maistelemme ja haistelemme. Kertaamme jokamiehenoikeudet ja mietimme mistä kasveja voisi kerätä turvallisesti. Keskitymme muutamiin tuttuihin kasveihin, joiden käytön monipuolisuus ehkä yllättää mukaan lähtijän. Ennakkoon opeteltavia kasveja ei pystytä kertomaan, koska ryhmän toiveet, kiinnostus, kysymykset ja aktiivisuus määräävät reittimme ja opeteltavat villiyrtit. Alueelta löytyy runsaasti tutkittavaa ja mahdollisuuksia.

Puolentoista tunnin kävelylenkin jälkeen siirrymme Lounais-Hämeen Pirtille syömään tutuin villiyrtein maustettuja ja höystettyjä ruokia. Ruokailun yhteydessä keskustelu villiyrtistä jatkuu vapaamuotoisena. Kotiin viemisenä on toivottavasti innostus lähteä kokeilemaan suomalaisen luonnon superruokaa kotona.

”Pajunoksien välistä vilahtaa vihreä paita. Kuuluu hiljaista loisketta ja kahinaa. Painaudun matalammaksi rantasaraikkoon pajun takana. Liikautan jalkaa. Se valahtaa polvea myöten veden alle johtavaan painaumaan. Piisaminkolo. Hameenhelma kastuu. Mummon mielestä tytöillä pitää olla hame. Mutta tämän takia ei kannata pitää kenkiä. Yhdet saappaat on jo menetetty piisameille. Paljaiden varpaiden alla rannan sarat ja muta tuntuvat kylmiltä. Äkkiä joku törmää minuun takaapäin. Lätsähdän naamalleni veteen. Kuulen vahingoniloista lällätystä selkäni takaa kun syljen turvetta suustani. Hitto. Ensi kerralla pitää olla varovaisempi ja liikkua hiljempaa. Vaatteet ovat märät, mutta ei se haittaa. Kiipeämme lokinkakan täplittämälle rantakivelle istumaan ja kuivattelemaan. Juttelemme ja mietimme seuraavia leikkejä. Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä järviveden jälkeen. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. Tavoite. Unelma.”

Tästä se ehkä kaikki alkoi, mummolan kesistä, mene ja tiedä. Ainakin lapsuudella on merkitystä aikuisiän luontosuhteelle, sen kertovat tutkimukset maalaisjärjen lisäksi. Luonto voimauttaa, antaa hyvänolon ja tarpeellisuuden tunnetta. Luonto jaksaa hämmästyttää, aina uudelleen ja uudelleen, monipuolisuudellaan ja uskomattomuudellaan. Minusta tuli luontoalan osaaja; erä- ja luonto-opas, kauppayrttineuvoja, green care -kouluttaja ja luontoalan opettaja. Rakastan tekemääni elämysoppaan työtä. Rakastan näyttää mitä luonto voi olla ja mitä se merkitsee juuri minulle ja kaikille meille.

Ennakkoluuloton ja uusien asioiden oppimiselle avoin mieli. Maastossa kävelyyn sopivat kengät ja säähän sopivat vaatteet.
Ilmoitathan erityisruokavaliosi etukäteen.