Yöttömän yön patikointi

Ensimmäinen retki toteutetaan kesäpäivänseisauksena. Kesäpäivänseisaus on yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan, vaan menee vain hetkeksi puiden taakse piiloon ja maisema hämärtyy. Kutsun sinut mukaan todistamaan tätä kokemuksellista vuorokauden vaihtumista Torronsuolle. Toinen yöttömän yön retki toteutetaan juhannuksena. Kesäpäivänseisaus on juuri ohitse ja Johanneksen päivänä juhlitaan kansallisesti yötöntä yötä.

Yöttömän yön tunnelma suurella suolla on taianomainen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen hetki elämässä. Suo tarjoaa kesäyössä kokemuksia kaikille aisteille ja hämäryys luo oman erikoisuutensa ja pienen jännityksen tunteen patikoinnille. Tuoksut ja äänimaailma on omanlaisensa. Ilma on yhtä aikaa lämmin ja viileä. Tunnelma on seesteinen.

Toivomuksena on aurinkoinen ja kirkas kesäsää, mutta tietenkään takuuta auringonlaskun ja -nousun näkemisestä ei voi antaa. Tunnelma on silti ainutlaatuinen tuoksuineen, äänineen, tuntemuksineen ja maisemallisesti, oli sää millainen vain.

”Pajunoksien välistä vilahtaa vihreä paita. Kuuluu hiljaista loisketta ja kahinaa. Painaudun matalammaksi rantasaraikkoon pajun takana. Liikautan jalkaa. Se valahtaa polvea myöten veden alle johtavaan painaumaan. Piisaminkolo. Hameenhelma kastuu. Mummon mielestä tytöillä pitää olla hame. Mutta tämän takia ei kannata pitää kenkiä. Yhdet saappaat on jo menetetty piisameille. Paljaiden varpaiden alla rannan sarat ja muta tuntuvat kylmiltä. Äkkiä joku törmää minuun takaapäin. Lätsähdän naamalleni veteen. Kuulen vahingoniloista lällätystä selkäni takaa kun syljen turvetta suustani. Hitto. Ensi kerralla pitää olla varovaisempi ja liikkua hiljempaa. Vaatteet ovat märät, mutta ei se haittaa. Kiipeämme lokinkakan täplittämälle rantakivelle istumaan ja kuivattelemaan. Juttelemme ja mietimme seuraavia leikkejä. Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä järviveden jälkeen. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. Tavoite. Unelma.”

Tästä se ehkä kaikki alkoi, mummolan kesistä, mene ja tiedä. Ainakin lapsuudella on merkitystä aikuisiän luontosuhteelle, sen kertovat tutkimukset maalaisjärjen lisäksi. Luonto voimauttaa, antaa hyvänolon ja tarpeellisuuden tunnetta. Luonto jaksaa hämmästyttää, aina uudelleen ja uudelleen, monipuolisuudellaan ja uskomattomuudellaan. Minusta tuli luontoalan osaaja; erä- ja luonto-opas, kauppayrttineuvoja, green care -kouluttaja ja luontoalan opettaja. Rakastan tällä hetkellä kahdeksan vuotta tekemääni elämysoppaan työtä. Rakastan näyttää mitä luonto voi olla ja mitä se merkitsee juuri minulle ja kaikille meille.

Emme suosittele retkeä pienille lapsille. Huomioithan myös, että kävelemme hämärässä pitkospuilla, joten varaudu tukevilla kengillä ja hyvällä tasapainolla.

Ota itsellesi mukaan lämmin paita tai takki ja vesipullo ja halutessasi maukkaat eväät jos aiot jäädä istuskelemaan kesäyöhön nuotiolle. Otsalamppu voi olla hyvä ottaa matkaan varuiksi.